Myötätunto ja moninaisuus -blogikokonaisuus

Myötätunto ja moninaisuus on Espoon kuvataidekoulussa vuosina 2022–2024 toteutettava hanke, jossa kehitetään vastuullisuuskasvatuksen näkökulmaa osana kuvataidekoulun pedagogiikka, samalla kun tuetaan koko koulun sitoutumista vastuullisten arvojen mukaiseen toimintaan. Hanke on saanut valtionavustuksen Opetushallitukselta. Blogikirjoitusten sarja esittelee hankkeen tuloksia.

Myötätunto ja moninaisuus -hankkeessa olemme pohtineet kuvataidekoulun eri ikäisten oppilaiden kanssa taiteen äärellä erityisesti empatiaa, erilaisuuden hyväksymistä ja vastuun kantamista toisista elollisista. Kuinka voisimme elää sovussa toistemme kanssa ja oppia ottamaan huomioon myös muunlajiset elolliset?

Ryhmäopetuksemme lähtökohtana on osallisuus ja yhteistyön voima – ne luovat välittämistä ja vastuullisuutta. Uskallamme pohtia ja keskustella monenlaisista aiheista ja pyrimme luomaan toivon ilmapiiriä ja innostusta. Taiteen keinoin koitamme tehdä näkyväksi lapsille ja nuorille tärkeitä aiheita ja voimme myös ottaa kantaa näiden asioiden puolesta.

Blogitekstien kokonaisuus ottaa erilaisia näkökulmia näihin teemoihin. Hankkeen alussa painopiste oli lajienvälisessä myötätunnossa. Kevään 2023 Koskettava -näyttelyn suurten yhteisteosten takana olevia ajatuksia esittelevät blogitekstit “Koskettava” ja “Elonkirjo”. Yhteisteoksessa “Koskettava” satojen eri ikäisten oppilaiden erilaisia pään alueen aisteja kuvaavat teokset muodostivat näyttävän kokonaisuuden. “Elonkirjo” puolestaan oli eri ikäisten valtava yhteistyönä toteutettu mielikuvituksellinen lajikartta, joka nosti huomion kohteeksi luonnon monimuotoisuuden suojelun. Näistä teoksista on kirjoittanut Mari von Boehm.

Monissa ryhmissä on pohdittu, kuinka ihmisen toiminta on vaikuttanut lukuisten eläinlajien sukupuuttoon ja uhanalaisuuteen, sekä mitä sukupuuton estämiseksi mahdollisesti voitaisiin tehdä. Omien oppilaidensa kanssa toteutettuja tehtäviä esittelee Valpuri Grönholm-Brade blogikirjoituksessaan “”Uhanalaiset eläimet”.

Blogissa kuvataideopettaja Neo Narjus kirjoittaa Luonnonhenget-teeman työstämisestä piirustus–maalaus-työpajan oppilaiden kanssa. “Luonnonhenget” -blogitekstissä kuullaan kuinka piirustuksen ja maalauksen työpajalaiset tarkastelivat lukuvuoden myötätunto ja moninaisuus -teemaa lähiluonnon näkökulmasta.

Teemoja on pohdittu paljon myös ihmisten välisestä näkökulmasta. “Rauhansymboli” -blogitekstissään kuvataideopettaja Saga Heino kertoo miten Espoon kuvataidekoulun oppilaat pohtivat kuvisrauhaa ja sen merkitystä turvallisen oppimisympäristön luomisessa. Oppilaat loivat omia rauhansymboleja, jotka kuvaavat heidän toiveitaan rauhasta maailmanlaajuisesti.

Erilaisuuden hyväksymistä pohdittiin myös monissa ryhmissä Rölli -peikon laulun tunnelmissa: “Niinhän se on että jokaista maailmassa joku toinen voi pitää omituisena!” Ryhmiensä yhteisöllisyyttä kehittävästä työskentelystä kertovat Mari von Boehm ja Arja Rantala blogitekstissään “Omituisten otusten kerho”.

Myötätunnon ja moninaisuuden huomioimisen näkökulmaa muotoilussa nostavat esiin Laura Pokelan oppilaineen toteuttama “Yhteinen Puisto”, ja  Nelli Tannerin oppilaiden ideoimat isovanhempien elämää helpottavat ideat blogikirjoituksessa “Lisää hissejä, pelkään liukuportaita!”. Niina Thunebergin blogitekstissä “Ihmeelliset istuimet” kuullaan kuinka oppilaat harjoittelivat yhteistyötä.

Kuvataidekoulun tulevaisuuden suunnitteluun pyydettiin mukaan kaikki kuvataidekoulun oppilaat kuvittelu- ja suunnittelutehtävien avulla. Lähestymistavastaan ja oppilaiden ajatuksista kertoo Saga Heino blogitekstissään “Unelmieni kuvis”.

Taideteosten pysyvyyttä haastaa pohtimaan Niina Thuneberg blogitekstissään “Katoava taide”. Pääsemme aitiopaikalta näkemään mitä luokassa tapahtuu kun mitään fyysistä lopputulosta ei jää näkyviin –  tärkeintä on itse tekeminen ja mitä siinä prosessissa opitaan. ja, kuten Niina kirjoittaa: “työskentely on kestävän kehityksen arvojen mukaista: materiaali ei kulu mutta henkinen pääoma kasvaa.”

Mukana on myös lopputyön “Mitä kasvot kertovat?” toteuttaneen Adam kujalan blogikirjoitus työnsä aiheista, jotka käsittelevät myötätuntoa ja moninaisuutta ja valaisevat nuoren taiteilijan ajatuksia ilmaisunsa merkityksestä. Hän kirjoittaa: “Toivonkin siis että tauluni nähtyäsi ja tämän lukemana pohtisit itse miten voisit olla ymmärtäväisempi ja myötätuntoisempi muita ihmisiä kohtaa heidän taustastaan tai identiteetistä huolimatta.”

Teksti: Mari von Boehm

Julkaistu
16.1.2024