Leppävaaran opetuspiste muutti syksyllä Åbergin lastentaloon, ja uusien tilojen tutkiminen vei meidät samalla aikamatkalle. Yli sata vuotta vanhan talon ja alueen historia innosti lapsia pohtimaan, millaista elämä olisi voinut olla silloin, kun Leppävaara oli aivan toisenlainen. Tutustuimme myös vanhoihin valokuviin, jotka lasten mielikuvitus herätti henkiin tarinoiden ja piirustusten muodossa.
Leppävaaran opetuspiste muutti Åbergin lastentaloon ja syyslukukauden aluksi tutkimme uutta paikkaa. Yli sata vuotta sitten rakennetun talon ja asukkaiden historia kiinnosti meitä. Ihmettelimme yhdessä, millaista elämä on ollut Åbergin talossa ja Leppävaarassa sata vuotta sitten.
Yhtään naapuruston kerrostaloista ei ole silloin ollut olemassa. Myöskään meistä ketään tai meidän vanhempiamme ei vielä ollut. Junaratakin Leppävaaraan oli vasta rakennettu. Mitä, jos olisin elänyt silloin? Kaiken kaikkiaan vanhaa aikaa oli jännittävää kuvitella. Mielikuvitus sai värittää tarinoita, vaikka jonkin verran etsimmekin aikaan liittyviä tosiasioita netistä.
8–9-vuotiaiden ryhmän kanssa tutustuimme Suomen valokuvataiteen museon sivuilta 1900-luvun alun visiittikortteihin ja tarkastelimme sitä, millaisissa paikoissa kuvat on otettu, kuinka kuvassa on oltu ja miltä mustavalkoinen kuva näyttää. Paljon mietimme sitä voimmeko tietää, mitä värejä ihmisten vaatteissa ja ympäristössä on ollut, ja vaikuttaako kuvan tunnelmaan tai kertomukseen se, että värejä ei ole nähtävissä kuten nykyajan kuvissa.
Oppilaille tehtävänä oli piirtää vanhan ajan tyyliin mustavalkoinen kuva. Kuvat ovat mielikuvitusmaailmasta, menneisyydestä ja nykyisyydestä. Työssä harjoiteltiin oman ajatuksen esiin tuomista ja valööreitä – harmaan eri sävyjä ja erilaisten piirtimien käyttöä. Kun kuvat olivat valmiit, harjoittelimme vielä tarinan kertomista ja oman teoksen esittelyä. Opettajana kirjasin syntyneet tarinat talteen.
Kuva on otettu 1984. Siellä on isä ja kaksi lasta. Myös koira. Yhtenä päivänä he ottivat kuvan. Poika otti jäätelön ulos ja sitten sinne tuli lintu, joka näki jäätelön. Poika ei huomannut, katsoi vain kameraan, lintu otti jäätelön häneltä ja paikalle tuli lisää lintuja. Koira huomasi ja alkoi haukkua. Isä huomasi ja ihmetteli, miksi koira haukkuu. Hän näki linnut ja meni niiden perään. He ostivat pojalle uuden jäätelön.
Kuva on tehty vuonna 1889. Tässä valokuvassa kuvataan Roopea, joka asuu metsässä kalliossa yksin. Se on 80-vuotias.
Myöhemmällä opintokerralla otimme mustavalkoisista kuvista valokuvat ja jatkoimme muokkaamalla kuvia digitaalisesti. Harjoittelimme kuvankäsittelyä ja pohdimme ja kokeilimme, kuinka värit vaikuttavat kuvan tunnelmaan ja tarinaan. Kysyin oppilailta, haluavatko he kertoa kuvasta uuden tarinan. He olivat sitä mieltä, että vaikka kuvaan tulikin väriä ja tunnelma saattoi vähän muuttua, pysyi tarina samana. Luin vielä kuvien tarkastelun yhteydessä kaikki kuvien tarinat.
Oppilaat rohkaistuivat kertomaan tarinoita ja tuomaan niitä kaikkien kuultavaksi. Tutustuimme toisiimme paremmin kuvia ja tarinoita tutkittaessa. Kuviakin viimeisteltiin ehkä tarkemmin kuin tavallisesti, koska niistä tuli tarinan kanssa vielä merkityksellisempiä.
Valokuvassa on perhonen menossa kotiin pesään. Se haluaa löytää ruokaa. Se etsi ruokaa ja söi ja tuli lintu, joka myös haluaa ruokaa. Perhonen etsi sille ruokaa. Se löysi niin ison lehden, jonka halusi antaa sen linnulle mutta lintu sanoi ei kiitos. Perhonen lähti pesäänsä ja lintu seurasi sitä, koska näki ja haistoi ruuan. Se varasti perhosen pesästä ruokaa ja lensi pois. Perhonen jäi kotiin.
Kuva on vuodelta 1902. Tässä kerrotaan tytöstä, joka tykkää pupusta ja kissasta, jotka ovat hänen lemmikkejään. Se asui mustassa kodissa ja sen nimi on Lilli. Lemmikit ovat Sani ja Lani. Lemmikkien päässä on kruunu. tyttö halusi muuttaa toiseen kotiin kun sen kotona oli vain mustaa. sillä oli yksi sänky, johon lemmikit eivät mahtuneet ja yksi sohva. He unohtivat laittaa ikkunan kiinni ja monsteri tuli ikkunasta ja söi tytön. Lemmikit juoksivat pois ja kuolivat nälkään. Loppu.
Kuva on vuodelta 1901. Siellä oli tuollainen koira, joka asui maailman hienoimmassa palatsissa. Se juoksi joka päivä kaikkialla. Se asui toisen koiran, tyttökoiran kanssa kaksin.
Kuva on vuodelta 1898. Kuvassa on Robert. Hän asuu isossa kartanossa ja on taiteilija. Hän tykkää eläimistä.
Kuva on otettu 1820. Tyttö oli teatterin näyttelijä, joka esittää lasta. Lapsi oli surullinen äidin kanssa. Isä muutti pois perheestä, koska äiti käytti liikaa rahaa. Tytön piti jäädä äidin kanssa ja isä pelkäsi, että tyttö tulisi samanlaiseksi äidin kanssa. Kun äiti kuuli sen hänestä tuli niin surullinen, että hän unohti kaiken. Äidistä tuli tiukka, vaikka hän oli ollut lempeä. Kului vuosi ja lapsi on 16-vuotias ja pakenee aina yöllä juttelemaan oman varjonsa kanssa. Sadannella kerralla varjosta tulikin oikea, ja varjo pyysi apua tytöltä. Varjo on ollut lukossa ja toivo, että tyttö menisi kuuhun ja hakisi avaimen. Tyttö meni supervoimalla kuuhun ja takaisin ja toi avaimen varjolle. Varjo olikin äiti, jonka noita-akka oli vallannut. Ja nyt äiti muuttui entiselleen ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti.
Kuva on otettu vuonna 1987 ja kuvassa on Toni Korhonen. Se asuu maailman hienoimmassa kartanossa ja pitää rakentamisesta. Hänen suosikkiaiheensa on koirien maalaaminen ja piirtäminen. Se tykkää myös eläimistä.
Tässä kuvassa on kissa ja koivuja. Kuva on otettu metsässä, jossa kissa asui. Tämä on Lumi. Joku tyttö, Savanna, löysi sen. Tyttö vei kissan kotiin. Sitten se löysi toisen kissan, jonka nimi oli Hilla. Tyttö antoi niille ruokaa ja otti ne lemmikikseen. Sitten ne lensivät kaikki raketilla kuuhun ja asettuivat sinne taloksi.
Työt: Åbergin opetuspiste 8-9-vuotiaiden ryhmä Opettaja: Minttu Hyytiäinen
Myötätunto ja moninaisuus on Espoon kuvataidekoulussa vuosina 2022–2024 toteutettava hanke, jossa kehitetään vastuullisuuskasvatuksen näkökulmaa osana kuvataidekoulun pedagogiikka, samalla kun tuetaan koko koulun sitoutumista vastuullisten arvojen mukaiseen toimintaan. Hanke on saanut valtionavustuksen Opetushallitukselta. Blogikirjoitusten sarja esittelee hankkeen tuloksia.
