Paikka, johon on hyvä tulla ja kuulua

Aiheet:

Rehtori Maritta Poijärvi kirjoittaa lukuvuoden ensimmäisessä blogissa siitä, miten kuvataidekoulu voi olla lapselle tai nuorelle paljon enemmän kuin paikka oppia taiteellisia taitoja.

^{Kuva: Camilla Bloom}

Uuden lukuvuoden alkaessa pysähdyn pohtimaan, mitä lapset ja nuoret juuri tässä ajassa tarvitsevat ja millaiset kokemukset sekä taidot kantavat heitä kohti hyvää tulevaisuutta.

Elämme maailmassa, jossa huomiostamme kilpaillaan jatkuvasti. Puhelimet, ilmoitukset ja nopeasti vaihtuvat sisällöt kulkevat mukanamme kaikkialle. Keskeytyksiä on paljon, ja mahdollisuuksia pysähtyä yhden asian äärelle ehkä aikaisempaa vähemmän.

Siksi ajattelen, että yksi tärkeistä asioista, joita voimme lapsille ja nuorille tarjota, on aikaa. Aikaa keskittyä, rauhoittua, tehdä käsillä, ajatella ja antaa omien ideoiden kehittyä.

Mutta tarvitsemme myös jotain vielä perustavampaa: kokemusta siitä, että kuulumme joukkoon.

Minut huomataan ja otetaan mukaan

Pysähdyin hiljattain Aamulehden artikkelin äärelle. Siinä kerrottiin Mannerheimin Lastensuojeluliiton kyselystä, jonka mukaan joka viidennellä yläkouluikäisellä nuorella ei ole omassa koulussaan yhtään ystävää.

Luku on pysäyttävä. Se sai minut ajattelemaan myös omaa työtämme kuvataidekoulussa. Kuinka suuri merkitys lapsen tai nuoren elämässä voikaan olla yhdellä yhteisöllä, jossa hänet tunnetaan, huomataan ja otetaan mukaan.

Ajattelen, että juuri tässä on yksi kuvataidekoulun tärkeistä tehtävistä.

Espoon kuvataidekoulussa opiskellaan pienissä ryhmissä, joissa kuljetaan yhdessä usein useita vuosia. Kuvataide ja muotoilu antavat luontevan syyn kokoontua yhteen. Kaiken ei tarvitse alkaa puhumisesta tai siitä, että pitäisi heti osata löytää oma paikkansa joukossa. Voi istahtaa saman pöydän ääreen, ottaa välineet esille ja ryhtyä tekemään. Vähitellen syntyy keskusteluja, yhteisiä oivalluksia, naurua ja luottamusta, ja parhaimmillaan myös ystävyyttä.

Turvallisessa ryhmässä jokaisen pitäisi saada kokea: minut huomataan, minä saan olla täällä ja minun ajatuksillani on merkitystä.

Näen tämän yhteisön voiman erityisen hyvin lopputyöseminaareissa. Niiden koskettavimpiin hetkiin kuuluu nuorten vilpitön kannustus toisiaan kohtaan. Samalla tulee näkyväksi jotain vielä syvempää: ystävyyssuhteita, jotka ovat saaneet alkunsa jo viisivuotiaina kuvataidekoulun ensimmäisissä ryhmissä, kantaneet läpi nuoruuden ja jatkuvat parhaimmillaan läpi elämän. Ne muistuttavat siitä, kuinka merkityksellisiä pitkäkestoiset yhteisöt voivat lapsen ja nuoren kasvussa olla.

Aikaa olla läsnä

Yhteys toisiin vaatii myös läsnäoloa.

Siksi haluamme vaalia kuvataidekoulussa hetkiä, joissa huomion voi antaa sille, mitä tapahtuu tässä ja nyt. Kuvataidetunnilla puhelimen ei tarvitse jatkuvasti kutsua muualle. Sen voi laittaa sivuun ja keskittyä omaan tekemiseen, ympärillä oleviin ihmisiin ja ajatuksiin, jotka tarvitsevat aikaa syntyäkseen.

En ajattele tätä teknologian vastustamisena. Digitaalisuus on luonnollinen osa lasten ja nuorten maailmaa, ja myös kuvataiteen ja muotoilun välineet muuttuvat. Kyse on pikemminkin tasapainosta, siitä, että elämässä säilyy myös paikkoja, joissa voi uppoutua tekemiseen ilman jatkuvia keskeytyksiä ja olla toisten ihmisten kanssa kasvokkain.

Näiden hetkien arvo tuntuu tässä ajassa erityisen suurelta.

Kuvataide ja muotoilu opettavat katsomaan

Kuvataide ja muotoilu opettavat katsomaan. Katsomaan valoa, värejä, muotoja ja yksityiskohtia, mutta myös ympäröivää maailmaa ja toisia ihmisiä tarkemmin.

Kuvataiteen ja muotoilun tekeminen vaatii aikaa. Se kutsuu tutkimaan, kokeilemaan, erehtymään, ihmettelemään ja löytämään ratkaisuja, joita ei vielä aloittaessa tiennyt olevan olemassa.

Samalla harjoitellaan taitoja, joiden merkitys ulottuu paljon kuvataidetuntia pidemmälle: keskittymistä, pitkäjänteisyyttä, luovuutta, ongelmanratkaisua, yhteistyötä ja rohkeutta luottaa omiin ajatuksiin.

Kuvataide ja muotoilu tarjoavat myös mahdollisuuden kohdata ja käsitellä omia tunteita. Kaikille kokemuksille ei aina löydy sanoja, mutta niitä voi tutkia värien, muotojen, materiaalien ja visuaalisen ilmaisun kautta. Luova työskentely auttaa pysähtymään omien ajatusten äärelle, tunnistamaan tunteita ja löytämään niille ilmaisun tapoja turvallisessa ympäristössä.

Teknologian ja tekoälyn kehittyessä nopeasti juuri nämä inhimilliset taidot tuntuvat entistä arvokkaammilta. Luovuus, mielikuvitus, empatia, tunnetaidot, keskittyminen ja kyky nähdä maailma myös toisen silmin tarvitsevat aikaa, harjoittelua ja ennen kaikkea kohtaamisia toisten ihmisten kanssa.

Hyvä yhteisö rakennetaan yhdessä

Kuvataidekoulun merkitys ulottuu paljon taiteellisten taitojen oppimista laajemmalle. Haluamme tarjota lapsille ja nuorille paikan, jossa voi rauhassa keskittyä, kokeilla, ajatella ja löytää oman tapansa ilmaista itseään yhdessä toisten kanssa.

Myös te huoltajat olette tärkeä osa tätä yhteisöä. Toivomme avointa yhteyttä kodin ja kuvataidekoulun välille. Jos jokin lapsen tai nuoren ryhmään kuulumisessa, viihtymisessä tai hyvinvoinnissa mietityttää, toivomme, että olette meihin matalalla kynnyksellä yhteydessä.

Kotona voimme olla kiinnostuneita paitsi siitä, mitä tunnilla tehtiin, myös siitä, miltä siellä tuntui. Mikä innosti? Syntyikö jokin uusi oivallus? Millaisia kohtaamisia tai yhteisiä hetkiä tunnilla oli?

Pieniltä tuntuvilla kysymyksillä voi olla suuri merkitys. Ne kertovat lapselle, että hänen tekemisensä lisäksi myös hänen kokemuksensa ja suhteensa toisiin ovat meille aikuisille tärkeitä.

Turvallinen ja hyvä yhteisö rakentuu pienistä teoista: siitä, että tervehdimme, kuuntelemme, olemme kiinnostuneita toisistamme, kutsumme mukaan ja huomaamme myös sen, joka jää helposti sivummalle. Meillä aikuisilla on tässä erityinen vastuu, ja sitä vastuuta voimme kantaa yhdessä.