Onnen kädet: käsin piirrettynä ja laserleikattuna

Tehtävänantona oppilaille oli suunnitella kevätnäyttelyn teokseen onnea tuovat kädet. Tutustuimme Fatiman/Mirjamin/Marian käsiin, jotka perinteisesti tuovat onnea ja suojelevat eri kulttuureissa erityisesti Lähi-Idän ja Pohjois-Afrikan alueella. Siellä kädet saattavat olla pieniä, kuten koruja, tai isompia sisustuselementtejä tai kuvioita kankaissa.

Meidän tehtävässämme oli tarkoitus suunnitella oman käden kokoinen ja sen muotoon pohjautuva onnen käsi, joka kuvioinnillaan tuo juuri tekijälleen onnea. Teos toteutettiin käsin piirtämällä ja sitten laserleikkaamalla se kirkkaasta pleksistä (akryylilevy). Tämän jälkeen muovikäden sai vielä koristella Sharpie-huopakynillä, jolloin työhön tuli eri värejä, jotka kuitenkin kuultavat läpi valoa.

Teos luonnosteltiin ensi lyijykynällä A4-paperille, oman käden ääriviivojen avulla ja piirtämällä siihen omaa haluamaansa kuviointia. Jo luonnosteluvaiheessa tuli kuitenkin huomioida, että kuvioiden viivojen tulee olla tarpeeksi paksuja, jotta ne kestävät varsinaisessa työssä (opettajalla oli valmiiksi leikattu demokäsi, jonka avulla oli helpompi hahmottaa mitä se tarkoittaa). Lyijykynäpiirrokset vahvistettiin paksuilla mustilla marker-huopakynillä ja kaikki alueet, jotka työssä olivat mustaa, tulivat olemaan itse materiaalia ja valkoiseksi jätetyt kohdat läpi leikattuja aukkoja. Tässä vaiheessa oppilaille korostettiin, että erittäin huolellinen mustaaminen on tärkeää, jotta teoksen vektorointi sujuisi paremmin.

Valmiista piirroksista opettaja otti valokuvat puhelimellaan ja voimisti kuvista kontrastit niin voimakkaiksi, että valkoinen ja musta erottuivat selvästi toisistaan. Valokuvat ladattiin tietokoneelle ja siirrettiin LightBurn-ohjelmaan, joka ohjaa laserleikkuria. Tässä ohjelmassa kuvat vektoroitiin ennen kuin ne voitiin leikata.

Ongelmallista näissä käsin piirretyissä kuvissa oli se, että vektoroinnin jälkeen kuviin jäi melko paljon niin sanottua kohinaa, eli paljon pientä “roskaa” ja epätasaista reunaa. Tämä siitä huolimatta vaikka oppilaat olivat mustanneet kuvat todella huolella. Tätä on mahdollista toki tässä vaiheessa LightBurnissa manuaalisesti poistaa ja pienet irtokohinat täytyykin poistaa, mutta esimerkiksi reunojen tasoittaminen joka työstä on melko työlästä opettajalle. Jonkin verran sitä tuli tehtyäkin, mutta pääosin jätimme reunat sellaisiksi kuin ne olivat.

Periaatteessa tällaisessa koriste-tyyppisessä teoksessa epätasainen reuna ei ole haitallinen, mutta itse leikkaamisen kannalta kone joutuu kiertämään pidempään samassa kohtaa epätasaista reunaa leikatessaan. Näin ollen leikattava materiaali saattaa myös kuumentua hiukan liikaa: iskeä lieskaa ja savuttua nokiseksi. Laitetoimittaja ei pitänyt tätä vaarallisena, mutta jälkitoimia hiukan enemmän aiheuttavana, kun työt täytyy puhdistaa noesta leikkauksen jälkeen.

Leikkaamisen hoidimme niin, että ensimmäisen piirustustunnin jälkeen opettaja kuvasi ja vektoroi työt tunnin ulkopuolisella ajalla. Opettaja yhdisti useammat vektoroidut kuvat samaan leikkaustiedostoon. Sitten seuraavan tunnin alussa menimme yhdessä leikkurin ääreen katsomaan, kun työt leikkautuivat.

Leikkaamisen jälkeen oppilaat koristelivat ja värittivät teoksiaan vielä Sharpie-huopakynillä, jotka ovat permanent-tusseja, eli tarttuvat ja pysyvät liukkaassa muovipinnassa, mutta jäävät edelleen läpikuultaviksi. Osa laittoi joihinkin kohtiin myös ns. maalitussia, jolloin näistä kohdista hävisi läpikuultavuus ja syntyy varjo, kun teoksen läpi valaisee.

Oppilaat tykkäsivät kovasti tehtävästä ja olivat teoksiinsa tyytyväisiä. Teoksista koottiin kevätnäyttelyyn mobile, jossa kaikkien kädet roikkuvat yhdessä.

Työskentelyyn meni kaksi (2x45min) opetuskertaa.

Tapiola, 9–10-vuotiaiden muotoilun/käsityön ryhmä
Teksti ja kuva: Laura Ikonen