Koskettaa

^{Kuvituskuva: Mankkaan päiväkodin 5-vuotiaiden ryhmän huovutusta. Kuva Laura Pokela.}

Kuvataide ja muotoilu syntyy hetkestä, jossa jokin osuu syvälle: liikuttaa. Se voi olla lapsen nauru, kun savi muotoutuu käsissä – ja samalla vanhemman hymy, joka kertoo ylpeydestä ja ilosta. Se voi olla nuoren rohkea visio tulevaisuuden kaupungista, joka saa aikuisen pysähtymään ja katsomaan maailmaa uusin silmin.

Kuvataide ja muotoilu eivät jää vain luokkaan tai näyttelytilaan. Ne kulkevat mukana kotiin, ruokapöytäkeskusteluihin ja arjen hetkiin. Ne antavat sanoja tunteille, joita on muuten vaikea pukea esiin. Lapsen piirros, nuoren maalaus tai yhdessä koettu näyttely rakentaa siltaa sukupolvien välille.

Juuri näissä hetkissä kuvataide ja muotoilu vahvistavat paitsi lapsen omaa ääntä ja ilmaisua, myös perheen yhteistä tarinaa. Taiteen kautta lapsi löytää oman voimansa, ja vanhempi saa olla sen ainutlaatuinen todistaja.

Pienet lapset – kosketuksen riemu

Savi on viileää ja kosteaa, se jättää jäljen sormiin ja mieliin. Villa kutittaa ja lämmittää, saa aikaan hymyjä ja yllätyksiä. Paperi rapisee, taipuu ja muuttuu tarinaksi käsissä. Mielikuvitus ja unelmat lähtevät lentoon.

Pienimmät oppijat koskettavat materiaaleja ja samalla omia tunteitaan sekä toisia lapsia, joiden kanssa hetki jaetaan. Iloitaan ja innostutaan yhdessä ja kannustetaan kaveria. Espoon kuvataidekoulun varhaisiän muotoilun opetuksessa lapset pääsevät tutkimaan materiaaleja, muotoja ja värejä leikin ja oivalluksen kautta.

Juuri näissä hetkissä – kun savi muotoutuu käsissä ja lapsen silmät syttyvät – syntyy kokemus, joka liikuttaa myös vanhempaa. Kuvataide- ja muotoiluhetket avaavat oven lapsen omaan ilmaisuun ja rakentavat pohjaa pitkäjänteiselle oppimiselle.

Hetket rakentuvat leikin, kokeilun ja aistien varaan. Lapsi saa tutkia muotoja, materiaaleja ja tilaa käsillään, oivaltaa ja ihmetellä. Tekemisen ilo ja uteliaisuus ovat opetuksen ytimessä: ne vahvistavat lapsen luovaa itseilmaisua ja antavat valmiuksia kasvaa pitkäjänteiseksi oppijaksi.

Kouluikäiset – kosketus ympäristöön

Kun lapset pysähtyvät kysymään: millainen kaupunki on meille hyvä paikka elää, kosketus ulottuu ympäristöön ja tulevaisuuteen. Unelmien Espoota rakentaessaan he huomaavat, että heidän ajatuksillaan on merkitystä ja että yhdessä tekemällä voi muuttaa maailmaa.

Nuoret – kosketus identiteettiin ja tulevaisuuteen

Nuoret uskaltavat lähestyä kysymyksiä, joita aikuisetkin joskus pelkäävät: kuka minä olen, mihin olen menossa, mikä antaa toivoa?

Kuvataide ja muotoilu tarjoavat väylän sanoittaa tunteita ja rakentaa siltoja tulevaan. Se, mikä oli sisällä ja piilossa, saa muodon ja tulee näkyväksi.

Meidän Kuvis – kosketus yhteisöön

Espoon meri, metsät ja kaupungin rytmi näkyvät oppilaiden töissä eri puolilla kaupunkia. Meidän Kuvis -teema muistuttaa, että jokaisella alueella on oma sävynsä ja tarinansa.

Kun ne punotaan yhteen, syntyy kudelma, joka vahvistaa yhteisön juuria ja antaa lapsille ja nuorille kokemuksen: minä kuulun tänne.

Habitaren teema koskettaa myös yhteiskuntaa

Huonekalu-, muotoilu- ja sisustustapahtuma Habitaren vuoden 2025 teema Koskettaa/Touch haastoi tunnistamaan, että kuvataide ja muotoilu eivät ole vain estetiikkaa vaan teko yhteisen hyvän puolesta.

Maailman täyttyessä huolista taide tarjoaa mahdollisuuden pysähtyä, hengittää ja löytää toivoa. Jokainen saven muovailu, jokainen nuoren maalaama utopia ja jokainen yhteinen näyttely on vastaus suuriin kysymyksiin: Miten pidämme huolta toisistamme? Millaisen tulevaisuuden haluamme rakentaa?

Digitaalisuus ja tekoäly – kosketus todellisuuteen

Digitaalisuus ja tekoäly voivat avata uusia ovia, mutta ne eivät voi korvata sitä, että lapsi tuntee saven sormissaan tai nuori kokee meditatiivisen hiilen rapinan paperilla.

Koskettaa muistuttaa: tarvitsemme aitoja, hitaita, moniaistisia kokemuksia, jotka sitovat meidät maailmaan ja toisiimme. Teknologia voi olla apuväline, mutta todellinen merkitys löytyy silloin, kun uskallamme olla läsnä ja koskettaa todellisuutta ja toisiamme.

Koskettaa on tämän syksyn punainen lanka. Se kulkee pienten käsissä, nuorten ajatuksissa ja yhteisissä hetkissä. Se tekee näkyväksi sen, mikä tuntuu ja jättää jäljen, joka kantaa tulevaisuuteen.

“Se, mikä todella koskettaa, ei katoa koskaan. Se jää meihin – sydämeen, muistiin, olemukseen.” – Eeva Kilpi

Koskettavaa syksyä,
Maritta Poijärvi
rehtori