Keidas kiireen keskellä

Pääkuva: Raili Herttuainen
Teema “Keidas kiireen keskellä” lähti liikkeelle kuvataidekoulun opettajien yhteisestä Pedacafe-ideoinnista, jossa opettajamme Laura Pokela ja Nelli Tanner esittelivät ajatuksen kuviskoulusta hengähdyshetkenä tai -paikkana kiireisen arjen keskellä. Teema tuntui mielestäni ajankohtaiselta, sillä piirustuksen ja maalauksen yläkoulu- ja lukioikäiset työpajaoppilaat olivat kertoneet pitkin syksyä koulukiireistään, tiukoista aikatauluistaan ja pitkistä koulupäivistä. Näistä ajatuksista syntyi tehtävä, jossa oppilaat pääsivät pohtimaan, millainen tila, paikka tai hetki tuntuu heistä rauhoittavalta, turvalliselta tai rentouttavalta. Mikä tuo hengähdyshetken tai lepotauon arkeen, kun tekemistä on paljon ja päivät pitkiä?

Tehtävän alustuksena katsoimme taiteilija-kuvittaja Heikalan taideteoksia, joissa usein vallitsee lempeä, kiireetön ja sadunomainen tunnelma. Alustuksen jälkeen oppilaat pohtivat omaa näkökulmaansa tehtävään luonnostellen tai kaverin kanssa keskustellen. Näkökulma sai olla joko omasta elämästä tai aihetta voi lähestyä laajemmin muiden ihmisten, eläinten tai olentojen kautta ja pohtia, millainen tila tai hetki antaisi niille mahdollisuuden pysähtyä tai pakopaikan maailman kiireiltä.

Osa ryhmän oppilaista lähestyi aihetta konkreettisten tilojen kautta: turvaa ja lepoa tuo oma sänky pehmoleluineen tai oman huoneen rauha. Keskustellessani oppilaiden kanssa oma sänky lepäämisen paikkana nousi esiin usein. Toiset oppilaat toivat esiin luonnonympäristön rauhoittavan vaikutuksen: lintujen katselu puiston lammella, pakkasen nipistely kevättalvella pajunkissoja ihaillessa tai kesäinen laituri, jossa voi uittaa varpaita vedessä olivat teemoja, joiden oppilaat kokivat lisäävän hyvinvointiaan. Joillekin oppilaista keidas kiireen keskellä ei ollut niinkään fyysinen paikka, vaan ennemmin hetki tai teko. Kahvilassa kahvikupillisen ääressä istuminen koulun hyppytunnilla tai kynttilän liekin katselu iltaisin ovat pieniä tekoja, mutta tauottavat muuten kiireisiä päiviä ja antavat mahdollisuuden pysähtyä. Yksi oppilaista laajensi teemaa itsensä ulkopuolelle ja pohti, millaista tilaa kissaeläin pitäisi turvallisena ja kodikkaana. Hän päätyi maalaamaan kissaeläimen luolaan, josta näkee kauas, mutta joka suojaa säiltä ja petoeläimiltä.

Teokset maalattiin guassimaalaustekniikalla, joka oli monelle oppilaalle entuudestaan tuntematon. Guassia voi käyttää sekä vesivärin tavoin että peittävinä värikerroksina ja oppilaat tutkivat suttupaperille kokeiluita tehden itselle mieluisinta maalaustapaa. Maalaukset toteutettiin pienessä koossa, sillä aikaa teosten tekemiseen ei ollut kovin montaa viikkoa ja sairastumiseni söi viikoista vielä yhden. Yleensä teosten valmistumisella ei ole kuvataidekoulussa näin selkeää takarajaa, mutta tällä kertaa halusimme teokset Tapiolan kirjastonäyttelyyn, jonka ripustuspäivä oli jo sovittu.

Tiukasta aikataulusta johtuen teosten maalaamisessa ei saavutettu sitä rauhallisuutta ja kiireettömyyttä mitä toivoin tehtävää suunnitellessa. Oppilaat eivät kuitenkaan hätkähtäneet haasteesta, vaan maalasivat teoksensa valmiiksi annettujen tuntien puitteissa. Viimeisellä tunnilla teoksia maalattiin viimeisille minuuteille – ja ehkä muutaman minuutin tunnin päättymisen jälkeenkin. Kaikki saivat teoksensa valmiiksi ja teokset saatiin näyttelyyn ajallaan.
Valmiissa maalauksissa näkyy kunkin oppilaan oma idea ja persoonallinen maalausjälki. Teokset olivat esillä Tapiolan kirjastonäyttelyssä, joka keskittyi tarinoihin ja oppilaiden äänten ja näkökulmien tuomiseen esille. Tämän piirustuksen ja maalauksen työpajaryhmän kohdalla koen, että oppilaat saavat parhaiten äänensä kuuluviin nimenomaan taiteen keinoin – teoksissaan he kertovat paljon sellaista, joka sanallisesti jäisi ehkä kertomatta.
Tekijät: Silja Isosomppi, Tinghe Sun, Emilia Häyhä, Emma Waltimo, Raili Herttuainen, Aamu Lahti, Tulva Nopanen sekä kaksi nimettömänä pysyttelevää taiteilijaa
Teksti: Neo Narjus
Myötätunto ja moninaisuus on Espoon kuvataidekoulussa vuosina 2022–2024 toteutettava hanke, jossa kehitetään vastuullisuuskasvatuksen näkökulmaa osana kuvataidekoulun pedagogiikka, samalla kun tuetaan koko koulun sitoutumista vastuullisten arvojen mukaiseen toimintaan. Hanke on saanut valtionavustuksen Opetushallitukselta. Blogikirjoitusten sarja esittelee hankkeen tuloksia.
