Käden jäljet: maailmat ja meret

Aloitimme tutkimalla savea. Miltä se näyttää, haisee? Miltä savi tuntuu puristellessa? Millaisia jälkiä siihen voi tehdä? Pohdimme, miten voisimme ryhmänä muokata savesta kiinnostavia muotoja pelkästään käsillämme. Kokeilimme rummuttamista, painamista ja naputtelua. Millaisen jäljen jättää nyrkki, kynsi tai sormi? Miten liike sekä voima vaikuttavat materiaalin pintaan ja muotoon? Näistä kokeiluista syntyi teoksemme yhteinen pohja.

Yhteisen pohjan päälle sai jokainen alkaa tehdä omilla käsillään omia muotoja ja hahmoja. Oli ilo kuunnella, miten lasten mielikuvitus lähti heti liikkeelle ja yhteiseen maailmaan alkoi syntyä mitä erilaisimpia paikkoja, olentoja ja tarinoita. Samalla harjoittelimme yhteistyötä: oppilaat huolehtivat siitä, että kaikkien tekemät osat mahtuivat alustalle ja neuvottelivat ratkaisuista yhdessä.

Jatkoimme työskentelyä suuren yhteisen paperin äärellä. Tutkimme, miltä maali tuntuu käsissä, miten kädet liukuvat paperilla ja millaisia jälkiä syntyy esim. rummuttamalla, taputtamalla tai raapimalla. Oppilaat uppoutuivat tähän sensoriseen leikkiin niin, ettei osa olisi malttanut millään lopettaa. Näin syntyivät yhteiset meret savimaailmojen alle.

Osa yhteisistä saviteoksista rikkoutui poltossa. Oli kiinnostavaa tutkia raunioita ja miettiä mikä on mahdollisesti aiheuttanut teosten hajoamisen, ja mitä savityöskentelyssä kannattaa ottaa huomioon jatkossa.

Ryhmien oppilaat ovat lannistumattomia, luovia ja avarakatseisia: pettymyksen sijaan he kykenivät näkemään raunioissa uuden mahdollisuuden. Tutustuimme japanilaiseen wabi-sabi-ajatteluun, jossa epätäydellisyys ja rosoisuus nähdään arvokkaana. Rikkinäiset teokset antoivat meille ainutlaatuisen mahdollisuuden kokeilla kintsugi-tekniikkaa, jossa rikkoutumista ei piiloteta, vaan tehdään siitä näkyvä ja kaunis osa uudistunutta teosta. Oppilaat saivat maalata ja rakentaa palasista oman uuden luovan kokonaisuutensa ja korostaa liimattuja kohtia maalaamalla ne kultaisiksi.

Tässä olimmekin taiteellisen työskentelyn ytimessä: prosessissa tapahtuu jotain yllättävää, jonka ansiosta voimme löytää uusia ideoita ja luoda jotain aivan erilaista kuin olimme aluksi suunnitelleet! Vaikka lopullisista teoksista tuli hienoja, tärkeintä ei ollut lopputulos vaan itse tekeminen, kokeileminen, yhteistyö ja se, mitä opimme prosessin aikana.

‍Ryhmät:
Olari: 7–8-vuotiaat A, 5–6-vuotiaat A.
Tapiola: 5–6-vuotiaat B,  7–8-vuotiaat A, 8–9-vuotiaat

Opettaja ja teksti & kuvat: Niina Thuneberg