Aisopoksen eläintarinan kuvitus

WeeGeellä keskiviikkoisin kokoontuvan muotoilun 6–7-vuotiaiden ryhmän kanssa tutustuimme syksyllä tarinan kuvittamiseen. Luimme yhdessä Aisopoksen Jänis ja kilpikonna -sadun ja keskustelimme tarinan sisällöstä: mistä siinä oikeastaan oli kyse, minkälaisia tunteita tarinan hahmoilla jäniksellä ja kilpikonnalla oli, mikä mahdollisesti oli tarinan opetus.

Oppilaat eläytyivät tarinaan uudestaan hetki hetkeltä ja lisäsivät innoissaan toistensa kommentteihin omia ajatuksiaan. Mietimme kuinka jänis ehkä rinta pystyssä itsevarmana ylpeili ennen kilpailua, ja kuinka rohkea kilpikonna olikaan kun ilmoittautui mukaan kilpailuun. Tarinan sankarista ja pahiksesta ei ollut epäilystäkään. Kaikki olivat sitä mieltä, että jänis oli törppö kun oli niin ylimielinen ja aliarvioi muita. Toisaalta taas kilpikonnan rauhallinen rohkeus ihastutti oppilaita.

Tarinan loppu ja opetus saivat oppilaat hykertelemään ilosta ja tyytyväisyydestä – siitäs sait jänis, mutta hyvä kun myönsit olleesi väärässä. Yksi oppilas totesi, että opetus oli just hyvä: “Ei kannata kyllä isostella sillee, että mä oon kaikkia muita parempi! Huonosti käy”.

Tarinakeskustelun jälkeen purimme kuvitus-sanaa, pohdimme sen yhteyttä mielikuvitukseen ja kuviin ylipäätään. Juttelimme siitä, kuinka tarinaa kuunnellessa päässä alkaa syntyä kuvia kuin ihan itsestään, ja kuinka ne saattavat olla samanlaisia tai hyvinkin erilaisia kuin toisilla ihmisillä. Juttelimme myös siitä kuinka tuttujen ja suosittujen kirjojen kuvitukset tulevat kaikille niin tutuiksi, että ne oikeastaan näkyvät mielikuvituksessakin varmaan samanlaisina useammalla kuuntelijalla. Sitten oli aika ryhtyä tuomaan esiin jokaisen oman pään sisällä syntynyttä kuvitusta juuri tähän tarinaan.

Kaikki luonnostelivat valintansa mukaan joko jäniksen tai kilpikonnan jossain tarinan tapahtumien vaiheessa, osa luonnosteli kuvia molemmista. Sitten kaivoimme esiin öljypastelliliidut, joilla syntyvää vahvaa ja näyttävää piirrosjälkeä kertasimme yhdessä.

Jokainen piirsi liiduilla valitsemansa hahmon isolle paperille ja kiinnitti erityisesti huomioita eläimen asentoon tai ilmeeseen ottaen huomioon sen tilanteen, jota tarinasta halusi nyt kuvata. Kun liitupiirrokset olivat valmiita, ne viimeisteltiin vesiväreillä maalaten. Näin tarinan kuviin syntyi upeita taustoja erilaisin värialuein, ja osa oppilaista innostui jatkamaan vielä tarinan tapahtumien kuvittamista maalaten. Öljypastelliliitu hylkii vettä, joten kuviin tehdyt liitupiirrokset jäivät näkyviin, vaikka sivellin niiden päältä huiskikin.
Työt laitettiin heti luokan seinälle esille ja myöhemmin ne olivat vielä esillä kuvataidekoulun näyttelyssä Tapiolan kirjastossa lasten osastolla marraskuussa 2024.
Työt: Tapiolan 6–7-vuotiaiden muotoilun ryhmä, öljypastelliliitu-vesivärimaalauksia
Teksti ja opettaja: Laura Ikonen
Myötätunto ja moninaisuus on Espoon kuvataidekoulussa vuosina 2022–2024 toteutettava hanke, jossa kehitetään vastuullisuuskasvatuksen näkökulmaa osana kuvataidekoulun pedagogiikka, samalla kun tuetaan koko koulun sitoutumista vastuullisten arvojen mukaiseen toimintaan. Hanke on saanut valtionavustuksen Opetushallitukselta. Blogikirjoitusten sarja esittelee hankkeen tuloksia.
