Hyvää alkavaa lapsen oikeuksien viikkoa!

Julkaistu
14.11.2019
Espoon kuviksen rehtori Maritta Poijärvi kirjoittaa lapsen oikeuksien kunniaksi jokaisen lapsen ja nuoren oikeudesta olla oma itsensä sekä kuvataiteen merkityksestä kasvavan ihmisen elämässä.

Saan olla minä!


Anna valosi loistaa!

”Anna minun nähdä sun kasvosi, nähdä kuinka valosi loistaa

Anna minun kuulla sun äänesi, kuulla kuinka ilosi soi

Anna sateen huuhtoa surusi, anna tuulen helmoja nostaa

Tänään on tullut sun päiväsi, nyt on sinun vuorosi loistaa”

– Juha Tapio


Meillä jokaisella on oikeus olla rohkeasti sellaisia kuin olemme. Se on jokaisen lapsen ja nuoren oikeus. Se oikeus toteutuu, kun kunnioitamme toinen toistemme erityisyyttä.

Jokaisen lapsen ja nuoren tulee voida elää hyvää elämää ja kasvaa täyteen mittaansa. Jokainen on yhtä arvokas. Tapaan eri rooleissani liian paljon lapsia ja nuoria, jotka ovat yksinäisiä ja koulukiusattuja eikä heitä oteta mukaan porukoihin. Kiusaamiskokemukset vaurioittavat mieltä ja tulevaa elämää. Lapset ja nuoret voivat kokea, ettei heillä ole merkitystä eikä heitä hyväksytä.

Näin ei voi olla. Jokaisen täytyy saada kasvaa omaksi ainutlaatuiseksi persoonakseen. Jokaisen täytyy saada kokea olevansa hyväksytty sellaisena kuin on. Jokainen ihminen on kaunein ja hienoin omana itsenään.

Kuvataiteen ja muotoilun harrastaminen on monelle nuorelle turvasatama, sillä Espoon kuvis on paikka, jossa jokaisella on lupa olla oma itsensä. Pukeutuminen, sisustaminen, esineympäristö, videot, elokuvat ja valokuvat voivat olla nuorelle selviytymiskeinoja tässä vaativassa ajassa. Niiden avulla hän voi pohtia tunteitaan, tutkia maailmaa, etsiä itselleen sopivan tavan olla olemassa ja unelmoida jopa sellaisista asioista, jotka tuntuvat saavuttamattomilta.

Taide toimii myös lohduttajana, josta voi ammentaa energiaa. Harva asia vetää vertoja niille tunteille, joita suuren maalauksen kanssa käytävä vuoropuhelu, veistosten fyysinen tekeminen tai kokonaisen videotuotantoprosessin toteuttaminen voivat tuottaa. Kuvataiteen tekeminen valaa rohkeutta ja uskoa mahdottomaan.

Taiteeseen voi purkaa myös omia tunteitaan. Joskus sen tekeminen ja katseleminenkin herkistää kyyneliin tai saa nauramaan hulvattomasti.

Parhaimmillaan taide voi muuttaa ja parantaa maailmaa. Se voi nostaa esiin piileviä merkityksiä ja kysymyksiä, kyseenalaistaa ja rikkoa rajoja sekä tuottaa iloa ja uusia ajatuksia. Taide luo yhteisöjä, lisää hyvinvointia ja pidentää ikää.

Kuvataiteen opiskelu kehittää lapsia ja nuoria luoviksi ja itsenäisiksi, kriittisin, avoimin silmin maailmaa tarkasteleviksi, osallistuviksi ihmisiksi. Taide ja luovuus ovat sivistyneen yhteiskunnan perustekijöitä ja edellytys kaiken kulttuurin elinvoimaisuudelle. Kulttuurinen sivistys kuuluu jokaiselle. Kuvataide opettaa sinnikkyyttä, mielikuvitusta, ongelmanratkaisutaitoja, myötätuntoa, erilaisuuden ymmärrystä ja vastuuntuntoa.

Visuaalinen kulttuuri ja media vyöryvät kaikkialle. Siksi tarvitsemme keinoja ymmärtää ja tarkastella kokemaamme kriittisesti.

Kuvataiteen opiskelu on elämän mittainen matka. Kuvataide opettaa, että on osattava olla sekä ylpeä että nöyrä: ylpeä siitä mitä tekee, mutta tarpeeksi nöyrä ollakseen aina valmis oppimaan jotain uutta. Aina voi kasvaa ja kehittyä paremmaksi taiteilijaksi ja ihmiseksi.

Olemme uudenlaisten haasteiden ja kehitystarpeiden äärellä. Suomi on nostettu maailman onnellisimmaksi maaksi, mutta lasten ja nuorten eriarvoisuutta kuvastavat raportit näyttävät myös toisenlaisen kuvan yhteiskunnastamme. Maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten määrä kasvaa. Meidän tulisi ottaa heidät mukaan toimintaamme, tunnistaa heidän potentiaalinsa ja iloita siitä.

Maaliskuussa valmistuneen opetus- ja kulttuuriministeriön raportin mukaan meidän tulisi kuunnella enemmän lapsia ja nuoria ja päästää heidät aidosti osaksi kehitystyötä. Uudet opetussuunnitelmatkin jo velvoittavat siihen.

Vuosi 2019 on jäämässä historiaan lasten ja nuorten poliittisena heräämisenä. Te lapset ja nuoret luotte tulevaisuuden maailmasta paremman, yhteisöllisemmän ja moninaisemman paikan, jossa erilaiset ihmiset voivat elää onnellisesti yhdessä.

Minun unelmieni kuviskoulu olisi sellainen, jossa jokaista lasta tuetaan löytämään omat vahvuutensa. Meillä ei ole varaa hukata yhtäkään lasta tai nuorta.

Sytytä intohimosi, anna valosi loistaa ja ole rohkeasti oma ainutlaatuinen itsesi.

Hyvää lapsen oikeuksien viikkoa!


Maritta Poijärvi
rehtori